<![CDATA[Sonja Karppinen - Kirjoituksia ja aloitteita]]>Fri, 19 Apr 2019 17:10:57 +0300Weebly<![CDATA[Vankilaton Suomi 2100! eli oodi hyvinvoinnille]]>Thu, 11 Apr 2019 21:00:00 GMThttp://sonjakarppinen.fi/kirjoituksia-ja-aloitteita/vankilaton-suomi-2100-eli-oodi-hyvinvoinnillePari päivää sitten iltapäivälehden otsikko kirkui, että tästä vaietaan, meidän on leikattava julkista sektoria ja paljon. Näin sanovat ”talousviisaat”. Ei, ei tarvitse! Se on valinta. Yhtälailla lööpit voisivat kirkua, että ”meidän on pistettävä valtavasti lisää resursseja koulutukseen!, sanovat kasvatusviisaat”. Se olisikin ihan hyvä.

Mun mielestä politiikkaa pitäisi tehdä niin, että me mietittäisiin kaikissa päätöksissä ja budjeteissa tulevaisuutta. Ei ainoastaan talouden ennustusten ja arvioiden näkökulmasta, vaan hyvinvoinnin, osaamisen ja onnellisuuden näkökulmasta. Ja totta kai ympäristön.

Suomessa päättäjillä on tietonaan ja tukenaan vinot pinot tutkimuksia liittyen lähes kaikkiin elämän osa-alueisiin. Käytettävissä on eri alojen asiantuntijoita, huippuosaajia ja muita viisaita. Päättäjillä on mahdollisuus saada ja hankkia tietoa siitä, miten lisätään hyvinvointia, terveyttä tai onnellisuutta. Sitä tietoa pitää käyttää. Ennaltaehkäisy, matalan kynnyksen palvelut ja palvelut kaikille ovat tosi tärkeitä ja tulevat pitkällä tähtäimellä edulliseksi.

Myös taloudellista kestävyyttä laskettaessa on huomioitava, kuinka hyvän kierre kasvaa ja verovaroja säästyy, kun koulutukseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn sijoitetaan.
Kunpa vielä joskus, kun valtiovarainministeriö julistaa kestävyysvajekuulutuksensa ja (tällä hetkellä) kehottaa leikkaamaan hyvinvointia tuottavista palveluista, olisi laskelmissa huomioitu hyvinvointia tuottavat sijoitukset ja niiden pitkän aikavälin taloudellisetkin hyödyt ja peräänkuulutettaisiinkin miljoonainvestointeja vaikkapa koulutukseen ja liikuntaharrastuksiin.

Tässä muutamia esimerkkejä pitkän aikavälin hyvinvointisijoituksista:

Kasvatuksen saralla tutkimusnäytön anti on selvä: Varhaiskasvatus on suhteessa käytettyihin resursseihin kaikista vaikuttavinta ja tehokkainta koulutusta. Varhaislapsuusvuosien voima on valtava. Laadukasta varhaiskasvatusta pitää olla tarjolla ihan kaikille, mutta erityisesti niille, joiden vanhempien voimavarat ovat vähissä. Täten voidaan tukea lapsen kasvua ja kehitystä sekä huomata vaikkapa matikkavaikeus jo ennen kouluikää ja tukea lasta siinä niin, että kouluikään mennessä vaikeus on selätetty. Upeaa! Varhaiskasvatuksessa pitää olla riittävästi koulutettuja aikuisia ja ryhmien tarpeeksi pieniä, jotta kasvatus voi olla pedagogisesti laadukasta. Eli tänne rahaa, niin luvassa pitäisi olla pitkän aikavälin säästöjä!

Toisinaan lapsi tarvitsee tuekseen lastensuojelua. Ammattitaitoiset sosiaalityöntekijät voivat tukea perhettä ja lasta. Joskus vanhempien voimat ovat vähissä. Kun kotiin saa apua ja tukea arjen pyörittämiseen, voidaan melko edullisesti välttyä rajuilta (ja yhteiskunnalle selvästi kalliimmilta) toimenpiteiltä, kuten vaikkapa huostaanotoilta. Samalla voidaan tukea vanhemman jaksamista niin, ettei hän uuvu.

Lastensuojelussa työntekijöiden vaihtuvuus on tosi suurta. Lapsella ei välttämättä ole yhtäkään turvallista, pitkäkestoista ihmissuhdetta aikuiseen. Miten lapsi tai nuori rakentaa luottamuksen sosiaalityöntekijään, joka on joka tapaamisella uusi? Panostamalla työntekijöiden jaksamiseen ja työssä viihtymiseen voimme parantaa työn vaikuttavuutta.

Köyhyys periytyy. Lapsena koetulla köyhyydellä on seurauksia pitkälle aikuisuuteen. Köyhyys heikentää hyvinvointia. Lisäksi köyhyys passivoi. Riittävä toimeentulo ja toimeentulon varmuus taas lisäävät hyvinvointia ja uskoa tulevaisuuteen. Ratkaisu: nostetaan ihmiset, etenkin lapset, köyhyydestä.

Mielenterveyspalvelut. Tarjotaan apua matalalla kynnyksellä, nopeasti ja heti. Pitkien odotteluaikojen vuoksi ongelmat voivat kroonistua, jolloin niistä toipuminen on vaikeampaa ja hitaampaa. Epäinhimillistä ja myös kallista. Mielenterveysongelmista johtuva työkyvyttömyys on kaikkien kannalta huono lopputulos. Pitkän aikavälin säästöä tarjolla siis täälläkin.

Jokunen vuosi sitten keksin otsikon hyvän tavoitteen tulevaisuuden yhteiskunnalle: vankilaton Suomi 2100. Tavoitetta ei tietenkään pidä toteuttaa niin, ettei vakavista rikoksista tuomittaisi rangaistusta. Ratkaisun avain on ennaltaehkäisy. Väkivalta ja rikollisuus Suomessa ovat vähentyneet hyvinvointivaltion rakentamisen myötä. Hyvinvointiin sijoittaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat verrattomia tapoja parantaa turvallisuutta!

Varhaiskasvatus kaveri-, tunne- ja turvallisuustaitoineen, lastensuojelun riittävät tukitoimet perheelle, erityisopetuksen resurssit, harrastustakuu, riittävä toimeentulo lapsuudesta lähtien, laadukas koulutus ja turvalliset, tutut aikuiset peruskoulussa ja toisella asteella, toisen asteen tutkinto sekä tarpeen tullen koppaavat nuorisotyöntekijät ja laadukkaat terveys-, mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat kaikki tärkeitä. Nämä keinot rikollisuuden ennaltaehkäisyyn ovat jopa tehokkaampia ja paljon inhimillisempiä kuin pelote rangaistuksesta.

Meidän on uskallettava sijoittaa tulevaisuuteen. Ennaltaehkäisy ja matala kynnys best!
]]>
<![CDATA[Perustulo on hyvä turva]]>Wed, 10 Apr 2019 21:00:00 GMThttp://sonjakarppinen.fi/kirjoituksia-ja-aloitteita/perustulo-on-hyva-turvaPolitiikan asiantuntijoiden mukaan ensi vaalikaudella on sote-uudistuksen lisäksi edessä sosiaaliturvan uudistus. Puolueet ovat yksimielisiä siitä, että tällä hetkellä Suomen sosiaaliturva on liian byrokraattinen, monimutkainen eikä kannusta työn vastaanottamiseen tai aktiiviseen kansalaisuuteen.

Pelkkä huoli sosiaaliturvan byrokraattisuudesta ei kuitenkaan riitä. Osalle puolueista kannustavuus tarkoittaa sitä, että sosiaaliturva on niin matala, että työtä on otettava vastaan henkensä pitimiksi. Onkin varmistettava, että sosiaaliturva on samaan aikaan kannustava, mutta myös ihmisarvoisen elämän takaava. Köyhyys heikentää aivojen toimintaa ja toimintakykyä. Köyhyys passivoi, ei turvattu ja ennakoitava minimielintason takaava toimeentulo. 

Tämän vuoksi minä ja Vasemmistoliitto kannatamme 800 euron perustuloa. Perustulo tarkoittaa ennen kaikkia vastikkeettomuutta ja universalismia, eli juuri niitä periaatteita, joille pohjoismainen hyvinvointivaltio on rakennettu ja joilla se on menestynyt.  Tämä tarkoittaa sitä, että perustulo maksetaan jokaiselle suomalaiselle eikä sen vastaanottaminen vaadi esimerkiksi hakemuksia, työntekoa tai puheluiden soittamista. Perustulo poistaa toimeentuloloukut. Työstä saatu palkka on aina ekstraa perustulon päälle. Nykyään ihan jokaista keikkaa ei edes kannata ottaa vastaan byrokratiasuon, tukien lykkääntymisen ja vähäisen käteen jäävän rahan vuoksi. 

Perustuloa usein arvostellaan siitä, että se tulee kalliiksi. Vasemmistoliitto on kuitenkin tehnyt tarkat laskelmat siitä kuinka perustulo rahoitetaan. Vasemmistoliiton mallista kannattaa huomioida se, että perustulo parantaa niin pienituloisen, silpputyöntekijän, yrittäjän kuin työttömän asemaa.  Perustulouudistuksessa rahaa jää enemmän käteen ja byrokratia vähenee. Samalla vähenee taloudellinen ahdistus ja usko tulevaisuuteen kirkastuu, sen osoittavat perustulokokeilutkin.                         

Esimerkkilaskelman voi lukea esimerkiksi vasemmistoliiton sivuilta (https://www.vasemmisto.fi/wp-content/uploads/2018/11/vasemmistoliiton-perustulomallin-laskelmat-29112018.pdf)
]]>
<![CDATA[Varhaiskasvatus kaikille ja lisää laatua!]]>Tue, 09 Apr 2019 21:00:00 GMThttp://sonjakarppinen.fi/kirjoituksia-ja-aloitteita/varhaiskasvatus-kaikille-ja-lisaa-laatuaVarhaiskasvatus on ehkä tärkein koulutusaste. Tutkimusten mukaan moniin ongelmiin on kaikista tehokkainta puuttua varhaiskasvatusiässä. Kyse ei ole siitä, että perheet eivät osaisi kasvattaa lapsiaan. Pedagoginen ote on toisenlainen ja vaikkapa koulutettu varhaiskasvatuksen erityisopettaja pystyy tunnistamaan varhain mahdollisia vaikeuksia lapsen kehityksessä ja tukemaan lasta niissä.
Varhaiskasvatuksessa pitkäaikaisen henkilökohtaiseen luottamukseen perustuva suhde lapseen ja hänen perheeseensä on tärkeää. Sitä varten ryhmien ja henkilökunnan pitää olla pysyviä.
 
Tutkimusten mukaan korkeatasoisesta pedagogisesta varhaiskasvatuksesta hyötyvät kaikki lapset. Erityisen suurta vaikuttavuus on lapsille, joiden kasvuympäristössä on heidän kehittymistään haittaavia tekijöitä, kuten vanhempien päihde- tai terveysongelmia tai puutteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Laadukkaan varhaiskasvatuksen on todettu olevan tärkeä, ellei jopa tärkein, myöhempää syrjäytymistä ehkäisevä tekijä.
 
Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttaminen koko Suomessa on mahdollista vain varhaiskasvatuksen resursseja lisäämällä. Varhaiskasvatus on mitä parhain paikka ohjata julkisia varoja, sillä ne tulevat pitkällä aikavälillä hyvinvointina ja osaamisena moninkertaisesti takaisin.
 
Mitä tehdä:

  • Laaditaan varhaiskasvatukselle yli hallituskaudet ylittävä kehittämisohjelma ja varmistetaan resurssit sen toteuttamiseksi.  
  • Palautetaan subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus. Ryhmässä ei saa olla ”puolikkaita” lapsia.
  • Pienennetään lakisääteisiä ryhmäkokoja niin, että suhdeluku on yksi aikuinen seitsemää yli 3-vuotiasta lasta kohden
  • Etsitään tapoja saada yhä useampi lapsi pedagogisen varhaiskasvatuksen pariin viimeistään jo viisivuotiaana.
  • Maahanmuuttajataustaisten lasten kielenoppimisen tukeminen tunnistetaan lisäresurssien tarpeeksi.
  • Moniammatillista yhteistyötä varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja sosiaalipalveluiden kesken kehitetään.
  • Parannetaan varhaiskasvatuksen henkilökunnan palkkausta.
  • Kielletään voitontavoittelu varhaiskasvatuksessa, kuten se on kielletty perusopetuksessakin.
 ]]>
<![CDATA[Väylät auki korkeakouluihin ja kunnon opinnot kaikille!]]>Sat, 06 Apr 2019 21:00:50 GMThttp://sonjakarppinen.fi/kirjoituksia-ja-aloitteita/vaylat-auki-korkeakouluihin-ja-kunnon-opinnot-kaikilleSuomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteisiin kuuluu se, että jokainen voi tehdä elämässään lähtökohdista riippumatta lähes mitä vaan. Se on hieno tavoite! Täydellisyyteen tuskin päästään koskaan, mutta sinne pitää pyrkiä.

Tie korkeakouluun alkaa usein jo kotoa ja varhaiskasvatuksesta. Korkeakoulutettujen vanhempien lapset päätyvät usein korkeakouluun, matalasti koulutettujen aikuisten lapset harvemmin. Vanhempien lukuharrastus vaikuttaa lapsen lukutaitoon, ja äikän arvosana on yhteydessä opiskelutaitojen ja opinnoissa pärjäämisen kanssa.

Mahdollisuuksien avaamiseksi aidosti tarvitaan monia askelia jo ennen täysi-ikäisyyttä: perheiden riittävä toimeentulo, laadukas varhaiskasvatus kaikille lapsille, erityisopettajien resurssit varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle ja muu riittävä tuki, opinto-ohjaus, mielenterveyspalvelut ja vaikka mitä muuta.

Mutta entäpä itse korkeakoulutus:

Riittävä taloudellinen turva
Riittävä opintoraha tai mieluiten perustulo mahdollistaa täysipäiväisen opiskeluun keskittymisen. Lainapainotteisuus pois, sosiaaliturva tilalle. Huoli toimeentulosta nakertaa aivokapasiteettia, ja se kapasiteetti pitäisi saada opiskelun avuksi. Korkeakoulutettujen työura on keskimäärin pitkä, joten tuki kyllä ”palautuu” veroina takaisin. Etenkin vähävaraisesta taustasta ponnistaville riittävä sosiaaliturva on erityisen tärkeä.

Laadukas koulutus
Koulutuksen resurssit pitää olla kohdillaan. Opetuksen pitää olla laadukasta, opettajilla aikaa tukea ja ohjata opiskelijoita ja kontaktiopetusta riittävästi tarjolla. Korkeakoululla pitää olla resursseja kehittää opetusta.

Ohjausta ennen ja aikana
Opiskelijat kaipaavat ohjausta. Ohjausta pitää olla tarjolla myöskin hakeutumisvaiheessa, niin toiselta asteelta kuin korkeakouluista. Korkeakouluissa ohjauksen saatavuutta ja laatua pitää parantaa. Opiskelijat jäävät aivan liian usein yksin ohjauksen resurssien ollessa puutteellisia. Alan tai suuntauksen vaihtamisen pitää olla mahdollista ja joustavaa. Nykyisenkaltainen tiukka tukien määrä ja opintoaikojen rajaus eivät anna tarpeeksi tilaa rakentaa omannäköistä koulutuspolkua.

Pääsykokeille kyllä!
Pääsykokeet soveltuvuuskokeineen ovat tärkeitä. Ylioppilastodistuksen painoarvon jatkuva korottaminen lisää paineita toiselle asteelle. Samalla ovia sulkeutuu ja kynnys korottuu niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole onnistuneet ylioppilaskirjoituksissa tai siinä vaiheessa vaikkapa tienneet, mitä haluavat tulevaisuudelta ja mihin kannattaa panostaa. Pääsykokeet eivät tietystikään saa rasittaa opiskelijaa kuukausitolkulla jopa useiden vuosien ajan, mutta ne ovat hyvä tapa mitata motivaatiota ja sitoutumista juuri siihen alaan, jolle hakija haluaa.

]]>
<![CDATA[Valtuustoaloite kokeilusta joukkoliikenteen lippuhintojen laskemiseksi ruuhka-aikojen ulkopuolella]]>Sun, 17 Mar 2019 22:00:00 GMThttp://sonjakarppinen.fi/kirjoituksia-ja-aloitteita/valtuustoaloite-kokeilusta-joukkoliikenteen-lippuhintojen-laskemiseksi-ruuhka-aikojen-ulkopuolella
Sonja Karppinen ja Vasemmiston valtuustoryhmä

Yksityisautoilun korvaaminen joukkoliikenteellä on yksi tehokas tapa pienentää päästöjä. Suomessa kaupunkeja ja kuntia sitovat kansainväliset ja Suomen omat sitoumukset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Ilmastolaki asettaa vähintään 80 prosentin päästövähennystavoitteen vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta.


Edulliset lippuhinnat tarjoavat taloudellisen kannusteen joukkoliikenteen käyttämiseen yksityisautoilun sijaan, myös yksittäisillä matkoilla.

Joukkoliikenteen lippuhintojen laskeminen voi edistää myös tavoitetta elävöittää kaupunkikeskustaa, sillä lähes joka puolelta kaupunkia joukkoliikenneyhteydet ovat sujuvat juuri keskustaan palveluiden äärelle.

Jopa taksin hinta on kolmen neljän hengen seurueelle samaa hintatasoa tai vuorokaudenajasta ja matkan pituudesta riippuen jopa kerta- tai mobiililippua edullisempi vaihtoehto. Auton omistavalle aikuiselle yksittäisten kaupungin sisäisten automatkojen korvaaminen bussimatkoilla vaikkapa toisen aikuisen tai yläkouluikäisten lasten kanssa liikkuessa on usein taloudellisesti kannattamatonta.

Joensuussa hiljaisempien aikojen lipunhintojen laskemisesta on hyviä kokemuksia. Joensuun paikallisliikenteessä on otettu käyttöön Hilja-lippu, joka on käytössä maanantaista perjantaihin klo 10-14 ja klo 18 jälkeen sekä lauantai- ja sunnuntai liikenteessä koko päivän. Hilja-lippu on arvolippua ja kertalippua edullisempi bussilippu. Joensuun Hilja-lippu sai alkunsa kokeiluna, mutta positiivisten tulosten myötä se on vakiintunut käytännöksi.

Jyväskylän kaupungin resurssiviisauden strategiaan kokeilu sopii erinomaisesti. Olisi ennen kaikkea resurssiviisauden hengen mukaista pyrkiä edistämään joukkoliikenteen käyttöä niinä aikoina, joina bussit kulkevat, mutta käyttö on vähäistä.

​Me allekirjoittaneet esitämme, että Jyväskylässä kokeillaan lipunhintojen laskemista ruuhkahuippujen ulkopuolisena aikana yhden vuoden ajan. Lippuhintojen laskemista tulisi kokeilla kaikissa lippuryhmissä niin arvokortilla, mobiililipuilla kuin kuljettajalta ostettavilla kertalipuillakin matkustettaessa ja laajentaa alennetut lippuhinnat olemaan voimassa myös kello 23 jälkeen.


]]>
<![CDATA[Hyvää naistenpäivää!]]>Thu, 07 Mar 2019 22:00:00 GMThttp://sonjakarppinen.fi/kirjoituksia-ja-aloitteita/hyvaa-naistenpaivaaToisten (esim. insinöörien, ahtaajien, ministerien, investointipankkiirien tai ohjelmistosuunnittelijoiden) työn mahdollistaville töille on nimi: reproduktiivinen työ.

Ohjelmistosunnittelija voi kehittää ohjelmistoja ja tahkoa rahaa, kun joku toinen hoitaa hänen vanhoja, apua tarvitsevia vanhempiaan, kun puoliso hoitaa lapsia ja kotia kotona, siivoaja siivoaa työtilat, varhaiskasvatuksen henkilöstö pitää huolta lapsista tai opettajat opettavat lapsia koulussa, jossa kunnan keittäjät ruokkivat heidät.

Reproduktiivinen työ on sellaista, ettei sille suoraan voi laskea talousmittareilla tuottavuutta tai lisäarvoa. Silti se mahdollistaa sen, että toiset voivat tehdä sellaista työtä, joka tuottaa talousmittareiden mukaista lisäarvoa.

Historiallisesti reproduktiivinen työ on ollut naisten työtä ja sitä se on tyypillisesti yhä nykypäivänä.
Ymmärtääkseen mahdollistavan työn merkityksen voi miettiä hetken aikaa sellaista ajatusta, että ohjelmistosuunnittelija hoitaa puolet työpäivästään kahta lastaan, yrittää opettaa vanhemmalle matikkaa, kokkaa heille ruuan (tai ainakin hakee sen kaupasta), siivoaa toimiston, käy työmatkalla antamassa aamulääkkeet ja kesken työpäivän lämmittämässä lounaan äidilleen, pyykkää äidin vaatteet, laittaa illallisen ja iltalääkkeet valmiiksi, lähtee keskellä yötä käymään äidin luona, joka soittaa kännykästä, että on kaatunut eikä pääse itse ylös. Ylitöitä hän ei voinut jäädä tekemään, sillä lapsi oli vietävä varatulle ajalle hammaslääkäriin. Illalla kotona hän tekee kotitöitä 4,5 tuntia (alle 6-vuotiaiden lasten äidit tekevät kotitöitä keskimäärin 6 tuntia päivässä, isät 2,5 tuntia) Montako prosenttia ohjelmistosuunnittelutyön tuottavuus laskee?

Mitä pitää tehdä:

​-Mahdollistavien eli reproduktiivisten töiden arvostuksen ja tärkeyden on näyttävä palkassa. Ensimmäisenä lisää liksaa tarvitsevat hoitajat ja varhaiskasvatuksen työntekijät.

-Tasa-arvoa on edistettävä tasaamalla perhevapaat 6+6+6-mallin mukaisesti. Se parantaa naisten työmarkkina-asemaa ja isien asemaa kotona.

-Vanhemmuuden kustannukset on jaettava kaikkien työnantajien kesken. Islannissa toimitaan näin; vanhemmuuden kustannukset jakautuvat kaikkien työnantajien kesken ja se on merkittävä tasa-arvon edistäjä. Samalla kun tyypillisesti naisten työnantajille jää maksettavaksi naisten kotiin jäämisestä johtuvia kuluja, on se välillisesti tulonsiirto tyypillisesti miehelle ja miehen työnantajalle. Naisen työnantajalle (usein reproduktiivista palkkatyötä) tulee kustannuksia siitä kotityöstä, josta töissä käyvät vanhemmat (tyypillisesti miehet) ja heidän työnantajansa taas hyötyvät.

-Opettajia ja kasvattajia on koulutettava sukupuolitietoisuuteen. Se, että naisten ja miesten työt eriytyvät ei ole mitenkään ”luonnollista” tai ”biologiaan pohjautuvaa”. Se ei synny tyhjiössä, vaan ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa valintoihin. Lisää tietoisuutta, lisää tietoista kasvatusta.
]]>
<![CDATA[Koulutus paremman huomisen turvana]]>Sun, 17 Feb 2019 15:53:22 GMThttp://sonjakarppinen.fi/kirjoituksia-ja-aloitteita/koulutus-paremman-huomisen-turvanaKoulutus on suomalaisen osaamisen perusta ja maailmaa muuttava voima. Koulutuksella on mahdollisuus vähentää eriarvoisuutta ja rakentaa tulevaisuuden yhteiskuntaa.
Koulutus monissa muodoissaan on arvokasta. Koulutus on toimivan, hyvinvoivan yhteiskunnan välttämätön perusta, jota ei voida käsitellä pelkkänä kulueränä.


Koulutus eriarvoisuuden vähentäjänä

Perhetausta vaikuttaa Suomessa yhä tänäkin päivänä lasten tulevaisuuteen. Laadukas, saavuttava varhaiskasvatus, kaikille hyvä peruskoulu, maksuton toinen aste ja toiselle asteelle ulottuva oppivelvollisuus sekä niin maantieteellisesti kuin taloudellisestikin saavutettavissa oleva, laadukas korkeakoulutus ovat tärkeitä yhdenvertaisuuden ja hyvinvoivien, elämässä pärjäävien ihmisten rakennuspalikoita.


Varhaiskasvatus kantaa koko elämän

Varhaiskasvatuksen voima eriarvoisuuden vähentäjänä on kasvatustieteen parissa tunnistettu ja tunnustettu. On tärkeää, että lapset saavat laadukasta, pedagogista varhaiskasvatusta ammattitaitoisten opettajien ohjaamana. Kyse ei ole siitä, etteivätkö vanhemmat kotona osaisi hoitaa lapsia. Laadukkaassa varhaiskasvatuksessa on henkilökuntaa, joka on koulutettu tukemaan varhaisessa vaiheessa pedagogisin menetelmin lapsen kehitystä monilla elämän osa-alueilla, mutta myös tunnistamaan oppimisen ja kehityksen vaikeuksia jo varhaisessa vaiheessa. Kun mahdolliset ongelmat tunnistetaan ajoissa, voidaan niihin puuttua. Varhaisina lapsuusvuosina orastaviin vaikeuksiin puuttuminen on tehokasta. Ajoissa puuttumalla voidaan tukea lapsen taitojen kehitystä niin, että kouluun mennessä lapsen vaikeudet on jo selätetty. Yksittäisten lasten ongelmien ratkomisen lisäksi varhaiskasvatus on ikään kuin laatutakuu kaikkien perheiden lapsille. Se kantaa kaikki mukanaan ja tukee perheiden kasvatustyötä.


Kaikille hyvä peruskoulu

Peruskoulussa luodaan pohja sille, millainen väki Suomessa kasvaa. Koulun tehtävä on sivistää, kasvattaa ja auttaa lasta tai nuorta rakentamaan käsitystä maailmasta. Suomalaisen koulun vahvuus on laaja-alaisuus ja yhdenvertaisuus. Kouluissa opetetaan tietojen lisäksi taitoja ja taiteita, kuten musiikkia ja käsitöitä. Suomessa koulujen opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja opetussuunnitelma on kaikkialla sama.

Koulujen eriarvoistumista pitää ehkäistä aluepolitiikalla. Lisäksi kouluja, joissa oppilailla on erilaisia oppimista vaikeuttavia tekijöitä, kuten oppimisen vaikeuksia tai opetuskieli on oppilaalle vieras kieli, pitää tukea erityisesti.

Erityisopetuksen resursseja on lisättävä niin, että ne, jotka tukea tarvitsevat, sitä myös saavat. Erityisopettajien osaamista pitäisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin myös luokan- ja aineenopettajien tukemiseen työssään. Lähes jokaisessa opetusryhmässä on tukea tarvitsevia ja niin kauan kuin kaikilla opettajilla ei ole erityispedagogista osaamista, on erityispedagogin tukea työhön oltava saatavilla.


Maksuton toinen aste ja korkeampi oppivelvollisuusikä

On tärkeää, että kaikki nuoret saadaan pidettyä toisen asteen koulutuksen parissa. Sen vuoksi joustavuus, riittävä ohjaus, tukipalvelut ja aito maksuttomuus ovat tärkeitä tekijöitä laadukkaan opetuksen lisäksi.

Lukio ilman laudaturpainetta

Yleissivistävä lukio on tärkeä ponnistuslauta jatko-opintoihin. On tärkeää, että lukiossa opettajilla on aikaa opiskelijoille, tukea on tarjolla ja että lukio on koulu, jossa opiskelijat voivat kerryttää yleissivistystä ja kehittää opiskelutaitojaan. Lukioiden resurssit on turvattava. On tärkeää, että lukio on aidosti yleissivistävä eikä tähtää ainoastaan ylioppilaskirjoituksiin.
On ensiarvoisen tärkeää, että opiskelijat viihtyvät lukiossa, saavat tukea ja apua ongelmiinsa niin opinnoissa kuin mielenterveyteen liittyvissä pulmatilanteissakin.

Lukiolaisten jaksaminen on usein äärirajoilla ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Helsingin Sanomien viime marraskuussa julkaiseman artikkelin mukaan jopa 45% oppilaista kokee stressiä ja 18% kokee itsensä uupuneiksi, ja viimeisen vuosikymmenen aikana lukiolaisten kokemat stressi- ja uupumusoireet ovat lisääntyneet. 2014 voimaan tullut oppilas- ja opiskelijahuoltolaki laajensi koulupsykologipalvelut pakolliseksi myös toisen asteen oppilaitoksiin, mutta käytännössä psykologipalveluita ei monilla paikkakunnilla ole riittävästi tarjolla.  

Mielenterveysongelmat ovat koko yhteisön ongelma ja siksi niitä pitää ehkäistä koko yhteiskunnassa sekä yhteisöissä, joissa ihmiset elävät. Koulumaailmassa tämä tarkoittaa paitsi oppimisen tukemista ja oppilaan tekemiä koulutusvalintoja tukevaa opinto-ohjausta, myös yhteisöjen tukemista esimerkiksi opettajien työssä jaksamista parantamalla, koulukiusaamiseen puuttumalla ja ongelmien ennaltaehkäisyllä. On tärkeää muuttaa koulutusjärjestelmän rakenteita mielenterveyttä tukeviksi, ei hajottaviksi.


Ammatillisesta koulutuksesta eväät ammattiin

Ammatillisen koulutuksen resursseista on leikattu turhaan ja kovalla kädellä viime hallituskausina. Ei liene yllätys, että kovan leikkauspolitiikan ajan opiskelukokemukset ammattikoulusta eivät ole mukavaa luettavaa. Amisbarometrin 2017 mukaan 30 % niistä opiskelijoista, joilla on ammattilaisen toteama oppimisvaikeus tai oppimiseen vaikuttava sairaus tai vamma, ei koe saaneensa tukea vaikeuteensa, sairauteensa tai vammaansa ammatillisten opintojen aikana. Lukema on pysynyt suurin piirtein samana sitten vuoden 2015 barometrin, jolloin osuus oli 32%. Tulos on järkyttävä, ja tähän nimenomaiseen haasteeseen vaaditaan radikaali muutos.

Oppimisvaikeudet nousevat suurella osuudella esiin myös toisessa kohtaa barometrin kysymyksiä: kun kysytään syitä sille, miksi opiskelija harkitsee tai on harkinnut alan vaihtamista tai opintojen keskeyttämistä. Kenenkään ei pitäisi joutua pohtimaan opiskelun jättämistä sikseen siitä syystä, ettei saa tukea.

Barometrissa on paljon muutakin hälyttävää, joista nostan esiin vain muutaman luvun; koko aineistoon voi halutessaan perehtyä osoitteessa www.amisbarometri.fi. 12% vastanneista ei koe saaneensa riittävästi tietoa opiskeluihin liittyvistä asioista opettajaltaan, 16% ei koe saaneensa tarvittaessa tukea ja ohjausta nykyisiin opintoihinsa opinto-ohjaajaltaan, ja peräti 24% ei koe saaneensa opinto-ohjaajalta riittävästi tietoa ja ohjausta jatko-opintoihin. Myös uupumusta esiintyy paljon ammattiin opiskelevilla opiskelijoilla. Tulokset ovat aivan liian synkkiä. On päivänselvää, että ammatillinen koulutus vaatii seuraavina vuosina reilusti enemmän huomiota, tukea ja resursseja: enemmän opettajia, enemmän oppitunteja, enemmän läsnäoloa, tukea ja ohjausta.


Korkeakoulutusta kotitaustasta riippumatta

On tärkeää, että korkeakoulutusta on saatavilla ympäri Suomen. Korkeakoulu luo alueelle osaamista ja on sitä kautta arvokasta seudulle, jolla sijaitsee. Opiskelemaan lähtemisen kynnys on nuorelle sitä korkeampi, mitä kauempana korkeakoulu on. Siksi on tärkeää, että korkeakouluja on ympäri maata.

Opiskelijan sosiaaliturvan pitää olla riittävä. Koulutus periytyy Suomessa yhä tänäkin päivänä, ja yksi tärkeä väline työläistaustaisten nuorten korkeakoulutuksen pariin kannustamiseksi on riittävä taloudellinen turva.

Taloudellinen ahdinko stressaa ja heikentää suoriutumiskykyä. Opintotuen lainapainotteisuuden lisääminen on ollut väärä suunta. Opiskelijalla pitää olla mahdollisuus keskittyä opintoihinsa ja tulla siitä huolimatta taloudelllisesti toimeen ilman lainapakkoa. Opintotukea pitää nostaa heti ensi vaalikaudella satasella ja pidemmällä aikavälillä pyrkiä kohti perustuloa. Riittävä sosiaaliturva ja mahdollisuus opiskella tilanteen vaatiessa yli tavoiteajan mahdollistavat muita tärkeitä juttuja opintojen ohella: järjestötoimintaa, työntekoa, läheisistä huolehtimista, perheen perustamista ja opintojen ulkopuolella oppimista. Se on arvokasta niin opiskelijalle kuin yhteiskunnallekin.

Korkeakoulujen pääsykokeet on säilytettävä. On tärkeää, että nuorella on aito mahdollisuus päästä haluamalleen alalle korkeakouluun, vaikka ylioppilaskirjoitukset olisivat menneet pieleen. On myös oltava oikeus valita väärin ja vaihtaa alaa. Ensikertalaisten suosiminen ohjaa nuoria siihen, että pitää olla aivan varma valitessaan ensimmäistä opiskelupaikkaa, koska ensikertalaisstatus on valintatilanteessa niin arvokas, eikä kannata hakeutua alalle, joka voisi ehkä olla itselle juuri sopiva.

Korkeakoulutuksessa opintoihin on saatava riittävästi tukea ja ohjausta. Joustavuus on tärkeää opiskelijan erilaisissa elämäntilanteissa.

Kaikki tämä vaatii rahaa. Korkeakoulujen perusrahoitusta on leikattu ja se näkyy opetuksen laadussa, saatavuudessa ja henkilökunnan jaksamisessa.


Jokainen koulutusaste on tärkeä ja investointi tulevaisuuteen ja yksilöiden hyvinvointiin. Ei ole oikotietä onneen, ja siksi ei voi valita tärkeimpiä koulutusasteita. Koulutuksen resursseja on lisättävä huomattavasti kaikilla asteilla, kunnissa ja korkeakouluissa.
]]>
<![CDATA[Ympäristö- ja ilmastopolitiikka kaiken päätöksenteon ytimeen!]]>Wed, 13 Feb 2019 19:34:33 GMThttp://sonjakarppinen.fi/kirjoituksia-ja-aloitteita/ymparisto-ja-ilmastopolitiikka-kaiken-paatoksenteon-ytimeen
Ilmastonmuutos on sukupolvemme tulevaisuuden suurin uhka. Se uhkaa vakavasti niin ihmisten arkea maapallolla kuin luonnon monimuotoisuutta. Aikaa ei ole tuhlattavaksi.

Suomen on tehtävä tiukkaa ilmastoyhteistyötä muun maailman kanssa, mutta myös panostettava oman yhteiskunnan uudistamiseen kestäväksi. Suomen on oltava hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä.

Ilmastopolitiikan on oltava tehokasta ja samalla eriarvoisuutta vähentävää.

Raideliikennettä on kehitettävä, on otettava käyttöön lentovero, kestävään energiantuotantoon siirtymistä on edistettävä, ympäristölle haitallisia tukia on leikattava, kestävään teknologiaan on investoitava ja kestävää elämäntapaa on edistettävä muun muassa korjauspalveluiden verotusta keventämällä. Hiilinielujen määrää on lisättävä muun muassa kestävällä metsätaloudella ja soiden ennallistamisella. Suomalaisen luonnon vaurioittamiseen on puututtava esimerkiksi kaivoslainsäädäntöä tiukentamalla ja lopettamalla turpeenpoltto.

Ilmastonmuutos muuttaa ja vaurioittaa myös suomalaista luontoa. Se vähentää monimuotoisuutta niin eliölajeissa kuin luontotyypeissäkin. Ainoa keino on hidastaa ilmastonmuutosta ja pitää maapallon keskilämpötilan kohoaminen alle 1,5 asteessa.
Kestämätöntä ilmastopolitiikkaa ei voi perustella taloudella. Ilmastonmuutoksen pysäyttämättä jättäminen ei ole taloudellisesti kestävä ratkaisu. On toimittava nyt, kun aikaa vielä on.
]]>
<![CDATA[Hyvää viittomakielen päivää!]]>Mon, 11 Feb 2019 22:00:00 GMThttp://sonjakarppinen.fi/kirjoituksia-ja-aloitteita/hyvaa-viittomakielen-paivaa

​Hyvää viittomakielen päivää!


Viittomakielen matka marginalisoidun ryhmän kielestä lailla turvatuksi kielimuodoksi on mielenkiintoinen ja inspiroiva tarina. Kuurojen ja viittomakielisten kamppailu kuulluksi tulemisesta avaa hyvän ikkunan siihen, kuinka suomalaisessa yhteiskunnassa on eri aikoina suhtauduttu osallisuuteen ja esteiden purkamiseen.

Vielä neljäkymmentä vuotta sitten kuurojen koulutuksessa nojattiin ajatukseen siitä, että kuurojen on pyrittävä oppimaan puhumaan ja luopumaan viittomakielestä. Tarinat siitä, kuinka puhetta on pyritty opettamaan rangaistuksilla painostamalla ja erilaisten suuhun työnnettävien instrumenttien avulla ovat hurjia. Tätä taustaa vasten on mahtavaa, että olen opintojeni osana päässyt opiskelemaan kieliopintoina viittomakieltä yliopistossa, jossa tehdään akateemista tutkimusta viittomakielestä.

Vaikka suomalaisen viittomakielen yhteiskunnallinen asema onkin tänä päivänä huomattavasti parempi, ei viittomakielisten kamppailu oikeuksistaan ole päättynyt. Uudessa viittomakielilaissa ei esimerkiksi ole säädetty palveluntarjoajille velvoitteita tai valvontaa. Tämä johtaa siihen, että viittomakielisten lasten oikeudet omaan kieleen toteutuvat eri tavoin eri osissa maata, riippuen kunnista ja lääkärinlausunnoista.

Viittomakielen aseman tukeminen ja vakiinnuttaminen koskee viittomakielisten kuurojen ja heidän läheistensä lisäksi myös suurta joukkoa muita erityisryhmiä. Kehitysvammaisten tukiliiton kursseilla työskennellessäni puhetta ja ymmärrystä tukevat tukiviittomat ovat olennainen osa onnistunutta kommunikaatiota.

Kulttuurin, kielen ja identiteetin lisäksi viittomakielen asemassa on kyse esteettömyydestä. Ja kun kyse on esteettömyydestä, on kyse ihmisoikeuksista. Esteetöntä, mukaan ottavaa ja -kutsuvaa yhteiskuntaa ei voi rakentaa kuntoutusajattelun varaan, vaan yhteiskunnallisia rakenteita ja palveluita on rakennettava niiden käyttäjien tarpeiden moninaisuus tiedostaen. Syrjivät ja ulossulkevat rakenteet ovat muureja, jotka estävät osallisuuden yhteiskunnassa!

Mikä tärkeintä: Kukaan ei ole kaiken asiantuntija. Marginalisoidut ryhmät tuntevat itse oman tilanteensa parhaiten. Siksipä toisen ryhmän puolesta ei voi kertoa, mitä he tarvitsevat ja kaipaavat. Pitää kuunnella, pitää antaa tilaa kertoa. Siksi kansalaisjärjestöt ovat välttämättömiä yhteiskunnan kehittämiseksi esteettömämpään, kaikille avoimempaan suuntaan.

Olen opiskellut viittomakieltä pari kurssia, mutta piti opetella videolle uusia sanoja, kuten eduskunta, yhdenvertaisuus ja ilmastonmuutos. Ja toistaa lauseita monta kertaa, ettei näytä umpikömpelöltä. Jännittävää!

Viittomakielen kursseilla olen paitsi päässyt tutustumaan niin viittomakielen alkeisiin, kielioppiin ja sanastoon kuin myös viittomakieliseen kulttuuriin ja historiaan. Suosittelen lämpimästi viittomakielen opintoja. Se on ollut ihan uudenlainen ja tosi kiinnostava kieli opiskella!

Tässä vielä muutamia lähteitä, joiden kautta voi tutustua suomalaiseen viittomakieleen ja muuhun aihetta liippaavaan:
https://www.kuurojenliitto.fi/…/viittomakielet-ja-viittomak… 
https://www.jylkkari.fi/…/kuuro-kuulevien-keskella-juhana-…/ 
Kirjallisuutta, esimerkiksi: 
Salonen: Viiton, olen olemassa tai romaani Kälkäjä: Käsillä toinen tarina
]]>
<![CDATA[Jylkkärin arvio vaalipaneelista 5.2.2019]]>Mon, 11 Feb 2019 21:32:12 GMThttp://sonjakarppinen.fi/kirjoituksia-ja-aloitteita/jylkkarin-arvio-vaalipaneelista-922019Suosikkiylioppilaslehteni Jylkkäri kirjoitti yliopistoyhteisön vaalipaneelista, jossa olin edustamassa vasemmistoa.

Paneelissakin vasemmistolaiset pääsivät vastaamaan kysymykseen, miten riittävä sosiaaliturva ja koulutus rahoitetaan. Kiva, että toisin kuin Keskarissa, oli Jylkkäri huomannut minun vastanneen kysymykseen!

Toivottavasti kevään aikana myös hallituspuolueet haastetaan kertomaan, miten he aikovat rahoittaa poliittiset tavoitteensa ja lupauksensa, ettei taas käy koulutuslupauksen kaltaista farssia. Jos ei ole aikomusta tai esittää keinoja rahoittaa tavoittelemiaan palveluita, voisi sen kertoa jo ennen vaaleja, ei vasta vaalien jälkeen.

"JYYn edustajiston puheenjohtaja Karppinen reagoi terävästi Loikkasen rahaa seinästä -heittoon: hän oli ainoa, joka toi esiin konkreettisia lukuja siitä, mistä voitaisiin saada lisää rahaa koulutukseen. Karppinen luetteli vakuuttavasti toimenpiteitä, kuten pääomaverotuksen kiristys, harmaan talouden estäminen ja tehottomien yritystukien suitsiminen ja ynnäili, kuinka monta miljoonaa kustakin voitaisiin saada. Keinojen tehokkuudesta voi toki kiistellä, mutta ainakin Karppinen toi konkreettiset rahasummat mukaan keskusteluun.
Karppinen kunnostautui muutenkin konkretiassa, sillä hän esitti panelisteista selkeimmät keinot opiskelijoiden toimeentulon parantamiseen: seuraavan hallituskauden aikana 101 euroa lisää opintotukea, ja pidemmällä aikavälillä perustulo.
Karppinen hiipi paneelissa keskustan perinteiselle vahvuusalueelle ja painotti maakuntien korkeakoulujen tärkeyttä. Karppinen halusi muun muassa turvata maakuntien nuorten mahdollisuudet kouluttautua ja sen, että yliopistot näyttäytyvät heille ylipäätään houkuttelevina vaihtoehtoina."

Jutussa ei suinkaan ole kaikki esittämäni tai vasemmiston talouspoliittiset keinot, toimintatavat ja investoinnit mainittuna. Talous on ehdottoman olennainen osa politiikkaa ja poliittisia valintoja ja siitä pitää vääntää.

Paneelista jäi kiva fiilis! On innostavaa päästä debatoimaan tulevaisuudesta visioista ja tavoitteista sekä keinoista sen rakentamiseen. Paneelissa käsiteltiin koulutukseen ja tutkimukseen liittyviä aiheita, mutta myös ilmastonmuutosta, työelämää, sosiaaliturvaa ja nuorten mielenterveysongelmia. Nämä ovat aikamme tärkeimpiä teemoja, palaan niihin jatkossa!

https://www.jylkkari.fi/…/vaalitentissa-ihmeteltiin-opinto…/
]]>